Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
Kirkossa vallitsee juuri tällä hetkellä tiukka ja syvä juopa homoseksuaalisuuden ymmärtämisessä ja tulkinnassa. Selkeimmin tämä tulee esiin siinä, miten suhtaudutaan samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen ja siunaamiseen.
Arkkipiispa John Vikströmin elämätehtäväksi tuli johtaa Suomen ev-lut kirkkoa aikana, jolloin raamattukeskustelu roihahti ilmiliekkiin, jolloin kohdattiin ja ratkaistiin kysymys naisten pääsystä pappisvirkaan, jolloin Suomessa käytiin ensimmäinen suuri keskustelukierros homoseksuaalisuudesta, jolloin elettiin todeksi Suomen lähihistorian suurin taloudellinen lamakausi.
Suomessa puolustellaan afgaanien palauttamista Kabuliin vedoten siihen, että myös Saksa palauttaa torjuttuja turvapaikanhakijoita Afganistaniin. Tämän osin hyvin pintapuolisen ja virheellisen väitteen levittämiseen eksyivät valitettavasti myös Helsingin Sanomien toimittajat artikkelissaan ”Lapsiakin palautetaan Afganistaniin (5.4.2017). Jutussa korostettiin, että
Norjan kirkon dokumentti ”Vapauttakaa sorretut” on hyvin laaja, mutta selkeä ja ymmärrettävä esitys, joka tuo oivaltavalla tavalla esille kirkon ajattelun itsestään selviä kytkentöjä ihmisoikeuksiin, osoittaa missä kristillinen etiikka menee ihmisoikeuksia pidemmälle, mutta myös nostaa esille ihmisoikeuksien ja kirkon välisiä vaikeita kipupisteitä: näihin palaan myöhemmin kommenttini lopussa.
Ja täytyy ihan ensin sanoa, miten hieno teksti on.
