Microsoftin julkistaman jätti-irtisanomisen jälkeen etsin tietoja eri puolilta kirkon toiminnasta vastaavissa yhteyksissä. Vuosien aikana eri tahoilla seurakunnissa ja järjestöissä on tehty paljon ansiokasta työtä erilaisten yt-prosessien aikana. Erityisesti paperiteollisuuden rajujen alasajojen yhteydessä seurakuntien työntekijöiden läsnäolo tehtaiden porteilla ja saleissa on ollut tärkeä apu monelle. Tiukoissa tilanteissa on noussut suureen arvoon aiemmin tapahtuneet työpaikkavisiitit ja kasvojen tuleminen tutuksi. Luottamuksen syntyminen vie aikaa ja syntyy yleensä vasta arjessa.
Ilmeisesti erilaisia toimintamalleja on dokumentoitu kuitenkin varsin niukasti ja netistä niitä saa turhaan haeskella. Ehkä siksi hyvät mallit kirkon läsnäolosta irtisanomiskriiseissä eivät ole kovin paljon levinneet.
Mielenkiintoista oli myös huomata se, että kirkkohallituksen Sakasti-sivuilla on kyllä jonkin verran (ei ehkä kehuttavan runsaasti) materiaalia kriisitilanteiden kirkkohetkiin. Siellä ei kuitenkaan mainita (jos katsoin oikein) missään yhteydessä massiivista työyhteisön alasajoa kriisitilanteiden joukossa. On kyllä onnettomuuksia, luonnonkatastrofeja ja jopa terroritekoja, mutta ei mitään työyhteisön kuolemasta.
Kirkon kriisihartaus jätti-irtisanomisen yhteydessä odottaa nyt tekijää ja mallia. Kuka tarttuu ja kehittää tästä yhteisen ja toimivan mallin?
Kirkon kriisihartaus jätti-irtisanomisen yhteydessä odottaa nyt tekijää ja mallia. Kuka tarttuu ja kehittää tästä yhteisen ja toimivan mallin?
Onneksi voimme tehdä jotakin tälle asialle ja etsiä asianmukaisia tapoja viestiä siitä, että ihmisiä kovin erilaisiin tilanteisiin työntävät irtisanomiset ovat aika jolloin voi mielekkäästi tulla hiljentymään muutoksen keskellä kirkkoon ja vaikka polttamaan kynttilää yksinään. Tai osallistua musiikkihetkeen.
Kannattaa myös muistaa, että kokemukset potkuista vaihtelevat erittäin paljon. Joku on tilanteessa ihan cool ja jollekin masennuksen ja häpeän kuilu on niin syvä, ettei halua ja jaksa tulla mihinkään sosiaaliseen tilanteeseen.
Silloin saatetaan jäädä yksinoloon ja hoitaa mieltä vain olutperäisellä itsehoitolääkityksellä.
Olennaista:
Irtisanottua ei jätetä yksin.
Aina on hyvä kysyä: Miten voit tänään?
Tarjotaan tila ja paikka keskustella, olla ja tulla.
Kirjoittaja: Kari Latvus, TT, yhteiskunnallisen työn asiantuntija, Kirkkohallitus/KJY