Kirkko, työ ja työttömyys. Työryhmän raportti ja toimenpide-esitykset

Jaa:
  •  
  •  

Tausta: Kirkkohallituksen virastokollegio nimesi Kirkko, työ ja työttömyys -työryhmän 19.5.2016 (§275). Työryhmän toiminta-aika päättyy vuoden 2016 lopussa, jolloin tulokset tuodaan päätettäväksi Kirkkohallituksen täysistunnolle.

Työryhmä tarkensi tehtävän muotoilun seuraavasti:
– tehdä näkyväksi työttömyystilanteen ongelmallisuus ja vakavuus
– etsiä uusia ratkaisumalleja työllistämiseen
– edistää kirkon aktiivisempaa roolia työllistämisessä ja työttömien parissa työskentelyssä.

Työryhmän koollekutsuja on piispa Irja Askola ja työryhmän jäsenet toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski (TVY), professori Heikki Hiilamo (Helsingin yliopisto), professori Juho Saari (Itäsuomen yliopisto), tutkimusjohtaja Signe Jauhiainen (PTT), kehitysjohtaja Liisa Björklund (HDL), diakoniasihteeri Katri Valve (Vantaa seurakuntayhtymä), johtaja Kalle Kuusimäki (KDS), apulaisjohtaja Ilkka Sipiläinen (KJY) ja asiantuntija Kari Latvus (KJY). Ryhmän asiantuntija­jäseneksi kutsuttiin VTM Jouni Kylmälä. Koordinaattorina on toiminut Kari Latvus.

Keskeiset yhteistyötahot ovat Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö – TVY ry:n, Helsingin hiippakunta ja Suomen Diakoniaopisto.

Työryhmä järjesti 15.6.2016 prosessin avoimen avajaistilaisuuden ja osa puheenvuoroista julkaistiin Kytkin-lehdessä (www.kytkin.fi) kesäkuussa 2016. Työskentelyn aikana on konsultoitu muun muassa seuraavia tahoja: Uudenmaan ELY-keskus, Uudenmaan TE-toimisto, Kirkon alan ammattiyhdistyksiä, Kirkon työmarkkinalaitos, Työ ja elinkeinoministeriö (TEM) ja yksittäiset seurakunnat. Keskusteluja on käyty lukuisien asiantuntijoiden kanssa.

Työryhmän esityksen perustelut on kuvattu laajemmin liiteosassa.

Työttömyystilanne

Pitkään kestäneen taloudellisen taantuman ja epävarman talouskasvun aikana työttömyys ja työttömyyteen liittyvät sosiaaliset ongelmat ovat kasvaneet. Vaikka tällä hetkellä työttömyys on kääntynyt laskuun herättää pitkäaikaistyöttömyyden jatkuva kasvu huomiota. TEM:n tilaston mukaan joulukuussa 2016 työttömien työnhakijoiden määrä oli 358 083 (muutos vuodessa ­5,3%).

Vuoden työttömänä olleita oli joulukuussa 121 951; kasvua vuodessa on +3,2%. Yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä oli 58 900; määrä on kasvanut vuodessa 6 900 henkeä. Pitkäaikaistyöttömyyden arvioidaan vuonna 2017 jopa ylittävän 1990-luvun suurimmat lukumäärät.

Esitys 1: Ev.lut kirkko (kirkkohallitus, hiippakunnat, seurakunnat) toimii aktiivisesti omassa viestinnässä, tekee osaltaan työttömyystilannetta näkyväksi ja sitoutuu puolustamaan työttömiä.

Esitys 2: Ev.lut. kirkko edistää työttömien järjestäytymistä ja näkyväksi tulemista järjestämällä yhdessä Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö – TVY ry:n kanssa vuonna 2017 työttömien valtakunnallisen tapahtuman.

Näkökulmia välityömarkkinoiden kehittämiseen
Työryhmän käsityksen mukaan työttömyysturvaan liittyvää säätelyä tulee merkittävästi purkaa. Näillä toimilla tulee vahvistaa työttömien itseohjautuvaa opiskelua, kaiken kokoisten työtehtävien vastaanottamista ja myös yritystoimintaa.

Erityistä yhteiskunnan tukitoimia työllistämiseen tarvitsevat:
– 15-25 -vuotiaat nuoret, joiden työttömyys on kestänyt yli vuoden ja ns. NEET-nuoret (not in employment, education or training)
– yli 55-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät
– osatyökykyiset ja vammaiset
– maahanmuuttajat.

Erityisesti näiden ryhmien kohdalla avoimien työmarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet ovat liian niukat. Ilman yhteiskunnan kaikkien vastuullisten toimijoiden erityisiä toimia tulee nykyinen pitkäaikaistyöttömien tilanne johtamaan vakavaan eriarvoistumiskehitykseen ja kyseenalaistaa laajan ihmisryhmän osalta perusoikeuksien toteutumisen.

Tässä yhteydessä tarvitaan myös avointa keskustelua ja eettistä arviointia siitä, miten ja millä ehdoilla mahdollisimman moni pääsee mukaan työmarkkinoille. Erityisesti nykyisessä kriittisessä pitkäaikaistyöttömyystilanteessa on syytä harkita tulisiko työllistämisen ehtoja väliaikaisesti keventää tai hyväksyä alempia palkkaratkaisuja silloin, kun estetään työttömyyden pitkäaikaistuminen tai kun katkaistaan jo syntynyt pitkäaikaistyöttömyyden jakso.

Esitys 3: Ev.lut. kirkko esittää vetoomuksen, että julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa nostetaan aiempaa enemmän esiin välityömarkkinoiden positiivinen merkitys työllistymisessä ja ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä.

Kirkko työllistäjänä

Suomessa kirkko on suuri työllistäjä: sen eri tehtävissä on noin 20 000 työntekijää (henkilötyövuosia yli 14 000). Kirkko ei kuitenkaan ole yksi työnantaja, vaan seurakuntatalouksia on 285, seurakuntia on 408 (tilanne 2016). Jos kysymys olisi yhdestä työnantajasta, niin kyse olisi Suomen seitsemänneksi suurimmasta työnantajasta.

Seurakunnissa on (H.Grönlund-L.Björklund: Kirkko heikossa työmarkkina-asemassaolevien työllistäjänä, TEM 2009) myönteinen asenne työllistämiseen, mutta vain suhteellisen harvat seurakunnat ovat aktiivisesti toimineet vaikeassa asemassa olevien työllistämisessä.

Kirkko työllistää vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia ”lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi” (KL1:1§), ja kohdistaa avun ”erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.” (KJ 4:3§). Tätä tärkeämpi perustelu nousee aidosta paikallisyhteisöjen tarpeesta ja mahdollisuudesta itse oppia työttömien ja köyhien kertomuksista ja kokemuksista.

Kirkossa tarjotaan tuhat työmahdollisuutta: #1001työtä
Työryhmä esittää, että kirkossa etsitään ja luodaan vuosina 2017-2018 aktiivisesti työmahdollisuuksia, jotka ovat voimaannuttavia ja osallistavia. Tämä on Suomen itsenäisyyden ja reformaation juhlavuoden oikeaa juhlan viettämistä. Työmahdollisuuksia ei rajata keneltäkään pois, mutta ne kohdistuvat erityisesti vaikeasti työllistettäville työttömille (pitkäaikaistyöttömät nuoret, yli 55v. ja maahanmuuttajat).

Esimerkki keskeisestä toimintatavasta on työkokeilun (6 kk) ja palkkatuetun työn (3-4 kk) yhdistelmä, jonka yhteispituus voi olla 9-10 kk. Seurakunnan suorat kulut yhden työllistettävän osalta voisivat olla noin 5000€.

Kokonaisuuteen kuuluu tällöin
1) ohjaus ja tuki: työkokeilussa oleville haetaan henkilökohtaiset ohjaajat, joille tarjotaan tukea ja konsultaatioapua
2) motivoivat tehtävät, joihin tarvitaan tekijä ja joita halutaan tehdä
3) seurakunnan antama lisätuki: palkkatuetussa työssä työntekijälle maksetaan palkkaa.
4) aktiivinen kartoitus ja tuki työkokeilun jälkeisen ajan vaihtoehdoista: jo prosessin alusta asti etsitään aktiivisesti opiskelu ja työllistymismahdollisuuksia. Prosessin tavoitteena on avata mahdollisuuksia avoimille työmarkkinoille tai tukityöllistymiseen. Olennainen osa on vahvistaa elämänhallintaa ja osaamisen kokemusta.

Pilotoinnin aikana tuotetaan kirkkohallituksessa seurakuntien avuksi koulutusta ja materiaalia käytännön toimenpiteistä ja myös vahvistetaan ev.lut. kirkon opetusta työstä, työn merkityksestä, työttömyydestä ja työllistämisen merkityksestä.

Tavoitteena on luoda ja tarjota tuhat työmahdollisuutta (#1001työtä). Tavoite on mahdollista saavuttaa, jos kaikki seurakunnat panostavat määrätietoisesti tavoitteen saavuttamiseksi. Hanke pilotoidaan 2017 ja toteutetaan 2018.

Esitys 4: Ev.lut. kirkon (kirkkohallitus, hiippakunnat ja seurakunnat) omana tavoitteena on luoda ja organisoida 1001 työmahdollisuutta vuosina 2017-2018. Kirkkohallitus toteuttaa, tukee ja mahdollistaa yhdessä hiippakuntien ja seurakuntien kanssa tavoitteen toteutumista.

Muita näkökulmia

Työryhmä kannustaa seurakuntia aktiivisesti etsimään vaihtoehtoja, joissa voitaisiin ottaa työkokeiluun ja palkkatuettuun työhön yllä mainittujen ryhmien ohella myös osatyökykyisiä. Monilla on vammoista huolimatta vahva, mutta rajattu työkyky, osaamista ja myös ammatillisia tutkintoja, mutta erilaisista vammoista johtuen huonot mahdollisuudet työllistyä avoimilla työmarkkinoilla. Tilastokeskuksen mukaan arviolta vain 15–20 prosenttia vammaisista on työssä; 15 000–30 000 työkykyistä vammaista tai pitkäaikaissairasta on työvoiman ulkopuolella.

Käytännön toteutuksista tarvitaan lisää kokemustietoa useasta asiasta: käytännön esteistä ja onnistumisista, yhteiskunnan tarjoamien tukimahdollisuuksien toimivuudesta ja tuen riittävyydestä.

Aiempaa enemmän seurakunnat voisivat myös tarjota mahdollisuuksia oppisopimuskoulutukseen esimerkiksi suntioiden ja lastenohjaajien osalla.

Esitys 5: Ev.lut kirkossa kiinnitettään jatkossa erityistä huomiota osatyökykyisten asemaan ja työllistämiseen.

Esitys 6: Ev.lut kirkossa ryhdytään tilastoimaan työkokeilussa olevat, tukityöllistetyt ja osatyökykyiset. Tilastoinnin avulla pyritään arvioimaan ja kehittämään kirkon työllistämistoimia.

LIITE
Kirkko, työ ja työttömyys –työryhmän esityksen liiteosa

1. Työttömyys Suomessa

Suomessa työttömyys on laajuudeltaan Euroopan keskitasoa. Työttömyydessä ei ole pintatasolla tapahtunut radikaalia muutosta pitkään jatkuneen niukan talouskasvun ja taantuman aikana. Tilastojen mukaan suuri osa työttömistä työllistyy varsin nopeasti: työttömistä noin kolme neljästä palaa työmarkkinoille alle puolessa vuodessa.

Työttömyyden ongelmallinen ydin on sen pitkittymisessä ja kroonistumisessa. Yli vuoden mittainen työttömyys merkitsee selvää riskiä palata lainkaan työmarkkinoille ja riski kasvaa nopeasti työttömyyden kestäessä edelleen. Avoimille työmarkkinoille yli vuoden työttöminä olleista työllistyy tilastojen mukaan 8-15%, joten erilaiset työllistämistä tukevat toimet ovat erittäin tärkeitä.

Pitkäaikaistyöttömyys Erittäin vakava tilanne Suomessa on pitkäaikaistyöttömyyden kohdalla, jossa vuonna 2017 lähestytään jo 1990-luvun vaikeinta tilannetta. Vuoden työttömänä olleita oli joulukuussa 121 951; kasvua vuodessa on +3,2%. Yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä oli 58 900; määrä on kasvanut vuodessa 6 900 henkeä.

Hyvin kuvaava on myös työttömyyden jakautuminen eri ikäluokkiin. Ymmärrettävästi tällä hetkellä laajin ryhmä on 25–54 -v., mutta yli 55-vuotiaiden ikäryhmä on huolestuttavan suuri. Juuri tämän ikäluokan mahdollisuudet päästä takaisin työelämän avoimien työmarkkinoiden kautta ovat kovin rajatut. Nuorten alle 25-v. osuus on erittäin pieni, mutta kasvanut viime vuosina.

 2. Työllistämisen välineitä

Työvoimaviranomaiset ovat kehittäneet erilaisia tukimuotoja, joiden avulla liian jyrkkää rajaa pitkittyvän työttömyyden ja vapaiden työmarkkinoiden välillä voidaan helpottaa. Seuraavat kuvaukset perustuvat ELY-viranomaistietoon.

Työkokeilu ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvittämiseksi
Työkokeilu on henkilöasiakkaalle työpaikalla järjestettävä ei-työsuhteinen työllistymistä edistävä palvelu. Työkokeilun tavoitteena on selvittää henkilöasiakkaan ammatinvalinta- ja uravaihtoehtoja tai tukea paluuta työmarkkinoille.

Työkokeilua voidaan käyttää sopivan työ- ja koulutusvaihtoehdon löytämiseksi, jos henkilöasiakkaalta puuttuu ammatillinen koulutus tai kyseessä on alan tai ammatin vaihto. Työkokeilun avulla voidaan selvittää, kiinnostaako ala tai ammatti henkilöä. Ammatillista koulutusta vailla olevan henkilön kohdalla työkokeilun ensisijainen tavoite on löytää sopiva koulutusvaihtoehto. Tavoitteena on, että työkokeilun jälkeen henkilö hakeutuu opiskelemaan omaehtoisesti (mahdollisesti työttömyysetuudella tuettuna), työvoimakoulutukseen tai oppisopimuskoulutukseen. Työkokeilu tulee järjestää siten, että se liittyy aidosti suunnitelmissa olevaan alaan tai ammattiin. Jos henkilöllä on jo tiedossa ala tai ammatti, jossa hän haluaisi työskennellä, työkokeilu tulee ensisijaisesti pyrkiä järjestämään kyseisen alan tai ammatin mukaisissa tehtävissä.

Työkokeilun järjestäminen ei edellytä, että henkilö tietää tulevan ammattinsa tai alan, jolla haluaa työskennellä, vaan näitä asioita voidaan selvittää työkokeilun avulla. Alaa tai ammattia vaihtavan henkilön kohdalla työkokeilun ensisijainen tavoite on löytää uusi, henkilölle sopiva työ- tai koulutusvaihtoehto. Alan tai ammatin vaihto voi liittyä esimerkiksi rakenne-muutostilanteeseen, jossa aiempaa ammattia vastaavaa työtä ei enää ole tarjolla tai henkilön terveyteen liittyviin syihin, jolloin aiempi työ tai ammatti ei enää ole sairaudesta tai vammasta johtuen mahdollinen. Työkokeilua käytetään sen selvittämiseksi, kykeneekö henkilö tietyn alan tai ammatin mukaiseen työhön esimerkiksi vammastaan tai sairaudestaan huolimatta.

Työkokeilu työmarkkinoille paluun tukemiseksi
Ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvittämisen lisäksi työkokeilua voidaan käyttää työmarkkinoille paluun tukemisessa tilanteessa, jossa henkilö on ollut pitkään poissa työmarkkinoilta joko pitkittyneen työttömyyden tai muiden syiden (esimerkiksi perhevapaa) vuoksi. Työkokeilun perusteella työnantaja ja TE-toimisto voivat arvioida, ovatko henkilön osaaminen ja työelämävalmiudet ajan tasalla ja tarvitaanko työmarkkinoille sijoittumiseksi palkkatukea, koulutusta tai työhönvalmentajan tukea.

Palkkatuki
Palkkatuki on työnantajalle työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi myönnettävä tuki palkkauskustannuksiin. Palkkatuetun työn tarkoituksena on parantaa tuella palkattavan henkilön ammatillista osaamista ja edistää työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työnantajalle palkkatuki on kompensaatiota työntekijän alentuneesta tuottavuudesta ja siitä, että työnantaja saattaa joutua käyttämään tavallista enemmän aikaa tällaisen työntekijän työnohjaukseen.

Mikäli oppisopimukseen haetaan ja myönnetään palkkatukea, tukipäätös tehdään kerralla koko oppisopimuksen keston ajalle (esim. 2 vuotta). Tällöin myös työnantaja sitoutuu oppisopimukseen koko ajalle.

 

 3. Seurakuntien taloudelliset ja muut resurssit prosessissa


Esityksessä kuvattu seurakunnan tarjoama työmahdollisuus voi koostua työkokeilun ja palkkatuetun työn yhdistelmänä seuraavalla tavalla.

1. Työkokeilu
Seurakunta sopii työttömän ja TE-toimiston kanssa työkokeilun (6 kk) järjestämisestä. Työkokeilu voi liittyä seurakunnan järjestämään toimintaan, mutta myös avata mahdollisuuden johonkin uuteen toimintaan. Myös kirkon alalle opiskelleita on tällä hetkellä työttömänä.

Työkokeilussa viikoittainen tuntimäärä on minimissään 16 tuntia.

Työkokeilun ehtona on se, että silloin ei synny työsuhdetta; KELA maksaa 9€ lisäkorvauksen työttömän muutoin saamaan työttömyyskorvaukseen. On olennaista, että tehtävät, johon työtön tulee, ovat mielekkäät ja tarpeelliset.

Työkokeiluun tulevalle järjestetään ohjaaja, joka voi olla seurakunnan työntekijä tai muu tehtävään soveltuva henkilö. Ohjauskeskusteluissa kartoitetaan sekä työhistoriaa että tulevia mahdollisuuksia.

2. Palkkatuettu työ
Positiivisena askeleena onnistuneesta työkokeilusta seuraa palkkatuetun työn osa. Palkkatukea on mahdollista saada keskeisistä työllistämiskuluista 30-50% riippuen työttömyyshistoriasta. Jos seurakunta varaa 5000€ palkkatuettuun työhön, niin sillä voidaan palkata henkilö esimerkiksi 1400–1600€ kuukausipalkalla.

On tärkeää, että palkkatuetun työn aikana aktiivinen kartoitus ja tuki jatkuvat edelleen ja kohdistuu yhä enemmän jatkonäkökulmiin: jo prosessin alusta asti etsitään aktiivisesti opiskelu ja työllistymismahdollisuuksia. Prosessin tavoitteena on avata mahdollisuuksia avoimille työmarkkinoille tai tukityöllistymiseen eri suunnilla.

3. Jatkosuunnitelmat

Olennainen osa vajaan vuoden mittaisessa prosessissa on vahvistaa elämänhallintaa ja osaamisen kokemusta. Työkokeilussa ja palkkatuetussa työssä oleva antaa ison panoksen työyhteisölle, mutta myös samalla saa osallisuuden yhteisöstä.

Esimerkkilaskelma palkkatuetusta työstä:
50% palkkatuki, kuukausipalkka 1600€, sivukulut noin 410€ ja työnantajan kustannukset yhteensä 2155€/kk, josta palkkatukea voi saada noin 1080€/kk. Viiden kuukauden palkkamenoista seurakunta maksaa noin 5400€.

 4. Teologisia ja eettisiä näkökulmia

Teologiasta
Työttömyys ei ole vain taloudellinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Siihen liittyy monia ihmisyyttä, hyvää elämää ja elämän mielekkyyttä koskettavia kysymyksiä, jotka nostavat esiin eettisiä ja teologisia näkökulmia.

Työntekeminen ei ole vain ansaitsemista vaan myös osallistumista ja työn tekemisen yhteisöön kuulumista. Monille työyhteisön ulkopuolelle jääminen merkitsee ulossuljetun kokemusta, häpeän ja epäonnistumisen leiman kantamista.

Kirkon aktiivinen toiminta työttömien parissa ja työttömyyden vähentämiseksi pohjautuu lähimmäisenrakkauteen ja haluun jakaa saatua hyvää muiden kanssa. Näitä puolia heijastavat esityksessä mainitut kirkkolain ja kirkkojärjestyksen ilmaukset.

Kysymys on myös kirkon yhteisöllisen luonteen todesta ottamisesta: kirkko on Kristuksen ruumis ja tähän ruumiiseen kuuluvat samalla tavoin työttömät ruumiin jäsenet. Kirkko yhteisönä avaa ovensa erilaisten ihmisten puutteelle ja tarpeelle voidakseen jakaa ihmisten kertomuksia.

Työllistäjänä ev.lut. kirkko on suuri toimija, mutta samalla vasta opettelemassa ja oppimassa uusia työllistämisen ulottuvuuksia ja uusien työmahdollisuuksien avaamista. Työkokeiluun tulevat ja palkkatuella työllistetyt eivät ole siksi diakonian kohteita vaan seurakuntayhteisön jäseniä, jotka vastavuoroisesti sekä saavat apua että antavat panoksensa yhteisölle. Tällaista toimintakulttuurin kehittämistä ja siitä seuraavaa voimaantumista kaipaavat sekä seurakuntayhteisöt että työttömät.

Yhteiskuntaetiikasta
Työttömyyden osalta tarvitaan laajempaa yhteiskunnallista arvokeskustelua. Suomalainen työttömyys poikkeaa eurooppalaisesta valtavirrasta erityisesti siinä, että pitkäaikaistyöttömien paluu työmarkkinoille on erityisen niukkaa. Vain Italiassa ja Romaniassa tilanne on heikompi. Erityisen ongelmallista pitkä työttömyysjakso on nuorille.

Suomalaisessa hyvinvointivaltiota koskevassa keskustelussa on pidetty lähes itsestäänselvyytenä, että maahan ei haluta matalapalkkasektoria ja siitä seuraavaa kasvavaa köyhien määrää. Niin kauan kun hyvinvointivaltiota rakennettiin taloudellisen kasvun myötävaikutuksella tähän keskusteluun ei ollut tarvetta. Koska euroalueella ei ole itsenäistä rahapolitiikkaa, niin tulevaisuudessa saatetaan yhä useammin päätyä keskustelemaan työmarkkinoiden joustotarpeista. Kansantalouden näkökulmasta Suomen työllisyysaste, marraskuussa 2016 vain 67,7%, on merkittävästi alempi kuin muissa pohjoismaissa, minkä seurauksena kovin pieni osa kansasta vastaa liian suuresta verotaakasta. Suomen työllisyysaste on ollut poikkeuksellisen alhainen 1990-luvun lamavuosista alkaen, kuten seuraavasti kuviosta ilmenee.

Asiaa tulee tarkastella erityisesti työttömien näkökulmasta. Ilman työtä työttömät jäävät monien sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle ja ovat vaarassa syrjäytyä eri tavoin yhteiskunnasta. Siksi on rehellisesti kysyttävä: Onko lopulta yksilön kannalta vaarallisempaa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle vai päästä mukaan työmarkkinoille aiempaa matalammalla palkalla?

Yhteiskunnan tavoitteena tulee olla kaikkien kansalaisten riittävä ja oikeudenmukainen toimeentulo ja hyvinvointi. Jotta tähän tavoitteeseen päästään, on syytä harkita erilaisia pikaisia toimia, joilla voidaan eettisesti ja vastuullisella tavalla purkaa pitkäaikaistyöttömyyden suma. Voiko perustulokokeilun laajentaa koskemaan esimerkiksi yli 55-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä?

Eettinen valinta esimerkiksi yli sadantuhannen pitkäaikaistyöttömän olemassaolon ja väliaikaisen matalapalkkaratkaisun välillä on kohtuuttoman vaikealta, mutta ilmeisen epäeettinen valinta on olla tekemättä mitään. Perustulon kaltaiset kokeilut tai perustulon ja pienemmän palkkatulon yhdistelmät ovat varteenotettavia vaihtoehtoja. Jos uudet ratkaisut mahdollistavat työllistymistä, osallisuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia, niin niitä tulee edistää. Jos palkkausratkaisut ovat väliaikaisia ja jos ne mahdollistavat työllistettyjen nousun riittävän nopeasti pois matalapalkkatilanteesta, niin ne voivat olla eettisesti perusteltavissa.

5. Välityömarkkinoiden uudistaminen

Vakavan pitkäaikaistyöttömyystilanteen vuoksi on Suomessa tarpeen ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin vapaiden työmarkkinoiden ja työttömyysturvan väliin jäävälle välityömarkkinoiksi kutsutulle alueelle. On syytä aiempaa ennakkoluulottomammin tarjottava väliaikaisia kokeiluja, jotka kannustavat osallistumaan työmarkkinoille.

Yksi mahdollisuus on työkokeilun kehittäminen, niin että kuntien lisäksi seurakunnat, sosiaaliset yritykset ja voittoa tavoittelemattomat yritykset voisivat ottaa työkokeiluun 12 kuukauden ajaksi työttömiä. Tämän lisäksi olisi tärkeää antaa mahdollisuus työkokeilun aikana maksaa työkokeiluun tulijalle jonkinlaista minipalkkaa tai muuta korvausta kuten eläkettä tai tarjota työterveyspalveluita. Ratkaisu madaltaisi kynnystä uuteen työpaikkaan pääsemiseksi tai myös kokonaan uudenlaisen työn oppimiseen: nykyisen työkokeilun maksimissaan kuuden kuukauden

Erilaiset työmarkkinoiden tukiverkot luotiin aikana, jolloin nykyisen kaltaista työttömyysilmiötä ei tunnettu. Eri tahoilta onkin aiheellisesti tullut esiin se, että nykyinen tukijärjestelmä on yhtä aikaa hyvä ja tarpeellinen, mutta kuitenkin ongelmallinen staattisen luonteensa ja osallistavuuden puuttumisen vuoksi.

Työttömyysturva nykyisessä muodossa liian usein estää täystoimisen opiskelun, satunnaisen työn vastaanottamisen tai yrittäjäksi ryhtymisen. Jatkossa tulisi sen vuoksi kehittää työttömyysturvaa niin, että se keskittyy aktivoimaan työttömän työnhakijan tulevaisuuden suunnittelua.

 6. Palkkatyö, ammattityö ja seurakuntalaisten osallistuminen

Kirkon niukkaa työllistämissaldoa on aiemmin selitetty kirkonalan tehtävien tiukoilla ammattitaito- ja koulutuskriteereillä. Useassa tehtävässä ammattitaitokriteerit ovatkin tarpeelliset. Ammatin korostaminen seurakuntayhteisössä saattaa toimia kuitenkin yhteisöllisyyden vastavoimana. Jatkossa tuleekin laajemmin selvittää, miten voidaan parhaalla tavalla yhdistää ammatillinen osaaminen ja yhteisöllinen osallistuminen.

Muuttamatta eri tehtävien työllistämiskriteereitä seurakunnilla on kuitenkin mahdollisuus ja tarve toimia aiempaa huomattavasti aktiivisemmin tässä historiallisen vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Kirkon erityinen voimavara ovat paikalliset yhteisöt, joissa on merkittävän paljon mielekkäitä työtehtäviä, jotka tarjoavat mielekkäitä työtilaisuuksia ja samalla rakentavat näiden työtehtävien avulla paikallisia yhteisöjä.

Lisätiedot ja yhteydenotot:
Kari Latvus
Johtava asiantuntija

Kirkkohallitus, Jumalanpalvelus ja yhteiskunta
kari.latvus@evl.fi
+358 40 6429274
Twitter: @Latvus

Katso myös

Tilaa uutiskirje

Tilaa sähköpostiin tieto uusista artikkeleista

RSS-syötteet

3 vastausta artikkeliin “Kirkko, työ ja työttömyys. Työryhmän raportti ja toimenpide-esitykset”

  1. Voisiko seurakunnat kerätä varoja lahjoituksina palkkatuettua työtä varten?

    1. Paikalliset keräykset voivat olla erinomainen malli työllistämiseen. Silloin yksityiset ja yrityspohjaiset lahjoitukset voidaan ohjata suoraan oman alueen työllistämiseen ja seurakunta voi toimia yhteisönä joka kanavoi keräyksen ja vastaa työkokeilun palkkatuetun työn toteutuksesta. Erinomainen ajatus.

  2. Minulla olisi kirkon tavoitteisiin sopiva hanke, jolla olisi suuri nuorisoa työllistävä vaikutus. Ideani on syntynyt vuosien varrella opeteltuani Sanaa n. 1000 kertaa kirkon messuissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *