Kirkossa kaikkien hävikkiruokajuhlat

Jaa:
  •  
  •  
Kuva: Kari Latvus

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kysymys A ja B-luokan kansalaisista ollut esillä pitkään ja se on tuotu esiin eri muodoissa myös kirkossa. 1980-luvulla keskustelua hiukan kummasteltiin, sillä olihan Suomi noussut pois luokkayhteiskunnasta ja ovet olivat auki kaikille. Monella mittarilla suomalaisille meni myös paljon paremmin kuin aiempina vuosikymmeninä.

Tuosta ajasta on muutos kulkenut pitkälle. Jatkuvasta yhteiskunnallisesta jakautumisesta muistuttavat sitkeästi leipäjonot, korkeat työttömyysluvut ja toimeentuloasiakkaiden korkeat määrät. EU-tilastoinnin mukaisesti Suomessa pienituloisia eli köyhiä on 8% kansasta: noin 440 000.

 

Vähäväkiset näyttäytymisjuhlissa

Pori Jazzia ja sen myötä myös SuomiAreenaa on kuvattu yhteiskunnan hyvin toimeentulevien kesäkekkerinä ja näyttäytymistorina. Heinäkuussa 2017 kaiken keskellä Keski-Porin kirkossa pitivät varjobileitä, erilaista cocktailtilaisuutta eli mingleä, työttömät, vammaiset, köyhät ja vähäväkiset. Tarjolla ollut hävikkiruoka muistutti näkyvästi yhteiskunnan jakautumisen ja hierarkioiden olemassaolosta: Suomi on maailman rikkaimpia maita ja hyvinvointia pursuaa yli kansalaisten tarpeen. Hävikkiruoka on tämän todellisuuden osuva mittari.

Tilaisuuden järjestivät Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Tatsi, Mielenterveyden keskusliitto, Vates-säätiö ja porilaiset työttömät ja mielenterveyskuntoutujat.

 

”Kukaan ei ole ylijäämäihminen”

Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi tilaisuudesta, että tärkeintä on se, että ihmiset kohtaavat ja tulevat yhteen. Tällä kertaa kirkon kynnys oli matalalla. ”Kaikkien olennaisin asia on se, että kokemusasiantuntijat, me kaikki, voimme jakaa kertomuksiamme ja vahvistaa toinen toistemme ihmisyyttä.

Kierrätysruoka on viesti siitä, mitä ei ole olemassa ylijäämäihmisiä, jotka eivät kelpaisi rakentamaan yhteistä elämää. Olemme yhdessä rakentamassa yhteiskuntaa, jossa ei ole yhtään ylijäämäihmistä”

Kokemus puhuu

Jaana Nord kertoi kuinka kehitysvammaiset joutuvat kamppailemaan arjen päätöksentekovallasta eli luvasta päättää elämästään, asuinpaikastaan, naimisiin menosta ja tapetin väristä. Henna Laakso kuvasi, kuinka merkityksellistä hänelle on ollut vertaisohjaajana toimiminen. Mielenterveyskuntoutujan kokemus on se, että ”jokainen tulee ottaa yksilönä”. Tiina Liimatainen kysyi työttömän stand upissa: ”Mikä muu eläinlaji tekee työtä niska limassa sen jälkeen, kun on saanut ruokansa? Ei mikään!” Terhi Mykkänen on vertaisohjaajana hyvän mielen talossa.

Kokemusasiantuntijan kurssi oli hänelle tärkeä: se antoi rohkeutta, tärkeää tekemistä ja varmuutta.

Nämä poiminnat erilaisen minglen sisällä muistuttivat siitä, että kaikille tulee antaa ääni ja lupa tulla julkiseksi kertomuksensa kautta.

 

Kuka kuulee ja kohtaa?

Erilainen mingle järjestettiin nyt toisen kerran. Sen iso merkitys on eittämättä siinä, että erilaiset yhteiskunnan jakolinjat tulevat näkyviksi myös Porin SuomiAreenan kaltaisissa tapahtumissa. Tilaisuuden mahdollistaa erilaisia kohtaamisia ja hyvää yhdessä oloa. Osallistujien joukossa oli jonkin verran yhteiskunnan vaikuttajia alkaen KELAn pääjohtaja Elli Aaltosesta.

Kirkon vaikuttajien lisäksi mukaan voisi vetää vielä rohkeammin myös yhteiskunnan vaikuttajia. Muutoin vaarana on eri ryhmien kokoontuminen rinnakkain: yhtä aikaa muutaman sadan metrin päässä toisistaan, mutta silti kovin kaukana ja ilman vuoropuhelua.

MTV3 tekisi suuren teon, jos se edistäisi näiden eri ryhmien vuoropuhelua. SuomiAreena on kesäinen näyttäytymispaikka mutta myös tasavallan kokoontuminen ilman liikaa pönötystä.

 

 

 

Katso myös

Tilaa uutiskirje

Tilaa sähköpostiin tieto uusista artikkeleista

RSS-syötteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *