Yhtäältä juutalais-kristillinen jumalanetsijöiden joukkoon on lukeutunut tiukan kriittinen oppositio rahan valtaa vastaan. Raha on nähty eliitin välineenä vääristää ihmisten väliset suhteet riistoksi ja valjastaa luonto häikäilemättömäksi hyväksikäytön areenaksi. Rahan valta on korruption, siis rappeutumisen alku, joka johtaa saatanalliseen ahneuteen.
Toisaalta kapitalismin kätilöiksi voi leipoa sarjan juutalais-kristillisen karavaanin ideanikkareita, jotka ovat sallineet pääomien keräytyä, hyväksyneet koron perimisen rahalainaanoista, pyhittäneet arkisen kaupanteon ja nähneet Jumalan siunauksen arjen menestyksessä. Kapitalismi on kasvanut kristinuskon suojissa.
Emerituspiispa Mikko Heikka vie lukijansa mukaan kristinuskon ja kapitalismin päivätanssiin. Kapitalismi, kristinuskon musta joutsen? Esseitä uskosta ja rahasta (Kirjapaja 2016. 148 sivua) on viehättävä teos, jonka kymmenen lyhyttä lukua kulkevat talouden, sosiaalisen vastuun, kapitalismin olemuksen ja syntyhistorian, kristinuskon sosiaalihistorian ja yleisen moraalisen arvioinnin ytimiin. Heikan tyylilaji on nauttivan kepeä ja kirjallisen ilakoiva. Kun asiat ovat hallussa, niin silloin voi kirjoittajan askeleissakin olla kepeyttä. Heikka liikkuu isoissa ja haastavissa teemoissa ihailtavalla taidolla ja esteettisellä tyylillä.
Tanssi vaatii rytmitajua ja tyyliä. Ilman näitä tanssi kävisi latteaksi ja kömpelöksi. Sulava liike jättää lopulta avoimeksi myös sen, kuka tanssia lopulta vie. Samaa tulee miettineeksi Heikan esseitä lukiessa. Jeesuksen elämä ankkuroituu antiikin sosiaalihistoriaan ja osaksi roomalaisen sortokoneiston karttaa. Jeesus julistaa köyhät autuaiksi, mutta seuraavalla sivulla todetaan että ”raha on luonteeltaan hyvä”, jota tulee vain paimentaa kohtuuden käsitteellä. Jeesuksen radikaali asenne jää historiaan, koska matka nykytodellisuuteen on pitkä.
Jeesus julistaa köyhät autuaiksi, mutta seuraavalla sivulla todetaan että ”raha on luonteeltaan hyvä”, jota tulee vain paimentaa kohtuuden käsitteellä.
Vielä fransiskaanit ovat tiukan kriittisisä suhteessa rahan ja talouden ehtoihin, mutta reformaation myötä Heikan mukaan luodaan pohjaa kapitalismin synnylle. Luther on kriittinen talouden ja pankkien vallalle, mutta ”kauppa oli hänen mielestään jopa ’kunniallista’.”
Heikka avaa kiinnostavasti kapitalismiteoreetikon Max Weberin taustaa. Matkat ja ihmisten kohtaamiset pitivät tutkijan mieltä ja työkykyä liikkeellä. Heikan mukaan isoon rooliin nousi Välimeren ympäristössä nautitut kulinaariset ilot, eritoten camembert juusto. Jokainen camembertistä pitävä tajuaa, mikä luomisvoima siihen sisältyy. Tällaiset pienet anekdootit ja historian kuriositeetit tekevät Kapitalismi, kristinuskon musta joutsen? -kirjan lukemisesta nautinnollisen kokemuksen.
Entä millainen on Heikan synninpäästö ja tuomio kapitalismista? Rahataloudelle, kaupalle ja yrittämiselle jää laajasti tilaa. Missään vaiheessa Heikka ei kyseenalaista kapitalismia sinänsä, koska mitään asianmukaista kilpailijaa en ole näköpiirissä. Tanssin tavoin väliin otetaan askel eteen ja toinen taakse. Yhtäältä Heikka myöntää, että rahalla on lumo ja lupaus. Siihen liittyvät rajaukset ovat vain kohtuuden muistamisessa. Kirjan päälinjana onkin kohtuullisen kapitalismin kuvaus ja kehuminen.
Tämän rinnalla Heikka kehittää kuitenkin läpi kirjan rajattua kapitalismikritiikkiä, joka muotoutuu loppulauseissa terävimpään asuunsa: ”Fransiskaanit eivät kaunistele: raha pettää aina. Ja kuitenkin raha on Jumalan lahjoista suurin. Tämä jännite ei taida purkautua ennen ylösnousemuksen aamua.”
Kuka siis vie tanssia?