16.2.2017 / Yleinen

Luterilaisuus on tuonut työelämään myös armottomuutta

Julkaistu Kategoriat YleinenAvainsanat , , ,
Jaa:
Dosentti Esko M. Laine nostaa esiin armon ja häpeän luterilaisesta työnetiikasta

Kirkkohistorian dosentti Esko M. Laineen mukaan työn arvoa korostanut yhteiskunta on unohtanut Lutherin opettaneen, ettei ihmisen tarvitse ansaita oikeuttaan olla olemassa.

Laine käsitteli Armo ja arvot -symposiumissa pitämässään esitelmässä reformaation perintöä armollisuuden ja armottomuuden näkökulmasta. Laine totesi, että luterilaisuudessa tapahtui hyvin suuria muutoksia, kun reformaatiosta siirryttiin ortodoksiaan.

Laine nosti puheessaan esiin Lutherin vuonna 1520 julkaiseman Kristityn vapaudesta -kirjan. Laine totesi uskon ja rakkauden välisen suhteen olevan Lutherin teologian ydin. Hyvät teot eivät vaikuta pelastukseen, vaan ovat seurausta uskosta.

– Teos voidaan tiivistää yksinkertaiseen lauseeseen: uskossa kristitty on täysin vapaa, mutta rakkaudessa hän on kaikkien palvelija tai orja. Tällä logiikalla oli hyvin laajakantoisia seurauksia ja se näkyy suomalaisessa kulttuurissa monella tavalla.

Laineen johtopäätös on, että nykyinen työttömyyteen liittyvä häpeä on ainakin osin seurausta työn ylisuuresta arvostuksesta.

Laine totesi Lutherin näkemyksen tuottaneen uskonnon alueella hyvin armollisen ajatuksen siitä, että kristitty on sidottu ainoastaan evankeliumin oppiin, jonka hän itse pystyy lukemaan omalla äidinkielellään omasta Raamatustaan sekä omaantuntoonsa. Lähtökohtana eivät olleet ruhtinaiden, paavien tai muiden kirkonmiesten mielipiteet tai opetukset.

– Voisi sanoa, että tähän kätkeytyy jonkinlainen uskonnonvapauden pitkä juuri, vaikka tuon teoksen kirjoittamisen aikaan tällaisia yksilönvapauksia ei ollut missään muodossa olemassa. Uskossa vapaa ihminen on vapaa palvelemaan muita ja elämään todeksi uskoa ajallisessa elämässä.

Asenne työhön muuttui

Laineen mukaan Lutherin teologian ydinajatus on vaikuttanut positiivisessa mielessä hyvin syvästi luterilaisiin yhteisöihin, mutta asiassa on myös toinen puoli.

– Lutherin ydinajatusten kautta syntyy valtio, joka hyvin vahvasti pyrkii sitomaan jäsenet yhteen ja pitämään heistä kiinni. Hyvässä mielessä tämä tarkoittaa huolenpitoa kaikista yhteisön jäsenistä. Negatiivisessa mielessä kysymys on kontrollista ja yhteyteen pakottamisesta.

Laine totesi Lutherin näkemyksellä olevan joka tapauksessa hyvin vahva myönteinen vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan diakonian tai hyvinvointivaltion näkökulmasta. Seurakuntadiakonia vakinaistettiin kirkkolain tasolla vuonna 1944. Tuolloin sen todettiin kuuluvan seurakunnan varsinaisen diakoniatyön lisäksi kaikille seurakunnan jäsenille.

– Tässä on näkyvissä ajatus siitä, että kristityn elämän tarkoitus on palvella toista. Sillä on hyvin monenlaisia muotoja suomalaisessa yhteiskunnassa. Ehkä kaikkein tunnetuin muoto on niin sanottu talvisodan hengen ilmaus, kaveria ei jätetä.

Sen voisi ajatella olevan 30-luvun ilmapiirissä tehty sovellus kristityn vapaudesta.

Yhteisön jokaisen jäsenen velvollisuus on huolehtia toisista, eikä vain eikä ensisijassa itsestään, sanoi Laine ja kertoi ajatuksen kristitystä kaikkien palvelijana synnyttäneen köyhäinhoidossa valtavan vallankumouksen reformaatioliikkeen alkuvaiheessa.

Laine totesi professori Kaarlo Arffmanin perehtyneen laajasti 1500-luvun luterilaiseen reformaatioliikkeeseen Saksassa. Arffmanin mukaan varsin moni saksalainen kaupunki omaksui luterilaisen uskon, koska se esitti vastuullisen kokonaisvaltaisen sosiaalipolitiikan mallin, jossa otettiin huomioon marginalisoituvat köyhät. Tämä oli yksi syy sille, että reformaatio jäi Saksassa henkiin ja myös levisi.

Laine totesi, että sosiaalisen vastuuntunnon lisäksi reformaatio synnytti erittäin tehokkaan modernin valtion, josta Ruotsi oli malliesimerkki. Kustaa Vaasa ei ollut kiinnostunut teologiasta vaan reformaation tuomista maallisista mahdollisuuksista. Kunnolla toimiakseen yhteisö tarvitsi varoja, joita se sai veronkannolla.

Laineen mukaan työ oli tässä vaiheessa luterilaisuuden eetoksen ytimessä. Luther oli opettanut, että kaikki työ on yhtä arvokasta.

–  Tämä nosti työn arvostuksen luterilaisuudessa aivan käsittämättömäksi. Työstä tuli luterilaisuudessa ainoaa oikeaa jumalanpalvelusta, joka oli samanarvoista kuin esimerkiksi luostarielämä. Jopa niin, että kova fyysinen kuluttava työ muodostui jonkinlaiseksi Jumalan palvelemisen aidoksi ja ensisijaiseksi muodoksi. Ja sitten me vielä ihmettelemme, miksi ihmiset eivät käy kirkossa.

Laineen mukaan Lutherin alkuperäinen ajatus siitä, että työ olisi Jumalan palvelusta ja ihmistä rakentavaa, muutti muotoaan. Sen tilalle alkoi tulla ajatus arvottomasta raatamisesta ja työhön pakottamisesta.

Laineen johtopäätös on, että nykyinen työttömyyteen liittyvä häpeä on ainakin osin seurausta työn ylisuuresta arvostuksesta. Työn arvoa korostanut yhteiskunta on unohtanut Lutherin opettaneen myös, ettei ihmisen tarvitse ansaita oikeuttaan olla olemassa.

Vaikutusta lukutaitoon ja ehtoolliseen

Laineen mukaan vaatimus armottomasta työnteosta johti myös siihen, että vain harvan todettiin olevan oikeasti kelpaamaton työhön. Köyhässä maassa rahasta oli pulaa ja yhteisön taloudellista apua saivat vain ne, jotka ehdottomasti sitä tarvitsivat.

Papin tehtävänä oli erotella toisistaan laiskat ja sairaat. Laiskaksi tuomittua kuritettiin jalkapuulla. Kurin avulla oli tarkoitus herätellä laiskuudessa rypevää ihmistä.

Reformaatio vaikutti myös lukutaitoon. Laineen mukaan reformaation muotoperiaate takasi ja edellytti samanaikaisesti, että kristityn tuli olla selvillä autuutensa perustasta. Tämä edellytti Katekismuksen hallintaa ja auttavaa lukutaitoa ennen ehtoolliselle pääsyä.

Lukutaidossa näkyy sinänsä hyvä merkitys, joka johtaa luterilaisuudessa erittäin armottomiin näkökulmiin. Lukutaito oli itsessään sekä uskonnollisesti että ajallisesti arvioituna tärkeä ja merkittävä uudistus. Samaan aikaan se jakoi seurakuntalaiset niihin, jotka selvisivät ja niihin, jotka olivat heikkoja lenkkejä.

Laine totesi lukutaidon tuoneen mukanaan valtavan paljon hyvää.

– Ilman lukutaidon opetusta tämä kansakunta ei olisi nykyisessä tilassa. Mutta lukutaitoon on sisältynyt suuri häpeän ulottuvuus. Ennen lukutaitoa kuulusteltiin julkisesti koko pitäjän silmien ja korvien edessä tuntikausia. Seitsemän veljestä kiteyttää ajatuksen siitä, kuinka armoton elämä oli niille, jotka eivät oppineet lukemaan.

– Lukutaidossa näkyy sinänsä hyvä merkitys, joka johtaa luterilaisuudessa erittäin armottomiin näkökulmiin. Lukutaito oli itsessään sekä uskonnollisesti että ajallisesti arvioituna tärkeä ja merkittävä uudistus. Samaan aikaan se jakoi seurakuntalaiset niihin, jotka selvisivät ja niihin, jotka olivat heikkoja lenkkejä.

Laine totesi, että luterilaisen ortodoksian aikana kirkko ja kruunu muodostivat saumattoman kokonaisuuden, hengellisen ja maallisen esivallan. Tämä näkyi erityisesti ehtoollisessa. Siitä tuli velvollisuus ja osallistumisesta uskollisen alamaisuuden osoitus. Samalla ehtoollisella käynti muodosti edellytyksen esimerkiksi julkisiin virkoihin, avioliiton solmimiseen ja ylipäätään maalliseen toimeen sotaan lähtöä ja veronmaksua lukuun ottamatta. Siksi ehtoollispöydästä poissaolleita sakotettiin ja heidät voitiin haastaa käräjille, mikäli poissaolo kesti pitempään kuin vuoden ja päivän. Laineen mukaan näin kävi yleisesti varsinkin Itä-Suomessa. Avioliiton solmimisen kovien ehtojen myötä esimerkiksi Kuopiossa jouduttiin avoliittoon vastoin omaa tahtoa.

– Lutherille ehtoollinen on aito ihmisen ja Jumalan kohtaaminen, siis uskonalueeseen kuuluva asia. Lutherin teologiassa ehtoollisella on vahva lahjaluonne. Siinä otetaan vastaan syntien anteeksiantamus.

– Puhdasoppisuuden aikana maallinen esivalta alkoi vaikuttaa luterilaisuuteen. Se alkoi liittää ehtoolliseen uusia yhteiskunnallisia vaatimuksia. Samalla ehtoollisen lahjaluonne väistyi.

Nyt on asiallista miettiä, millaista luterilaisuutta Suomi kaipaa.