Muutos, köyhät ja rakenteet. Yhteiskunnallinen visiopaperi (Gal 2:9-10)

Jaa:
  •  
  •  

Missä on yhteiskunnallisen työn visio?

Onko kirkolla ja sen toiminnalla erityinen ja tietoinen suunta suomalaisen yhteiskunnan keskellä? Mihin kirkon työ tähtää? Kirkon kehittämiskeskusteluun ovat tulleet johtamisoppaiden mukana termit, jotka ovat alun perin kovin kirkollisia. Esimerkiksi visio ja missio ovat kirkon perinteisiä ydinsanoja, jotka ovat kiertäneet matkansa takaisin kirkkoon.

Kun etsin kirkon yhteiskuntatyön strategiaa, niin löysin Kirkon diakonia ja yhteiskuntatyön tuottaman julkaisun vuodelta 2010: Vastuun ja osallisuuden yhteisö. Diakonia- ja yhteiskuntatyön linja 2010.

Tämän perusteella Suomen ev-lut. kirkossa diakonian ja yhteiskuntatyön linjaukset päättyivät kuitenkin vuoteen 2015, eikä tällä hetkellä ole yhteisesti päätettynä ja julkaistuna mitään suuntaviittoja. Siksi juuri nyt tarvitaan keskustelua siitä, mihin tähtäämme nyt. Tarvitaan vahva kirkon työn visio yhteiskunnassa, koska muutokset ovat suuria. Reilusti on kysyttävä: mitä merkitsevät kristillinen usko ja luterilaisuus yhteiskunnassa?

Galatalaiskirjeen jakeissa 2:9-10 on tallennettuna muistio kirkon ensimmäisistä visioseminaarista. Siinä ja sen nykyhetken tulkinnassa korostuvat kolme ydinasiaa: muutos, köyhät ja rakenteet.

Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen. Heidän köyhiään meidän vain tuli muistaa, ja niin minä olen ahkerasti tehnytkin. Gal. 2:9-10

Ja vielä jakeen 2:10 alku kreikaksi: μόνον τῶν πτωχῶν ἵνα μνημονεύωμεν

Muutos

Ensimmäinen asia on muutos. Muistion kuvaamana hetkenä oli erityisen totta ilmaus nuori kirkko, sillä kristittyjen yhteisö oli vain muutaman vuoden ikäinen. Oli kulunut vain alle kaksi vuosikymmentä Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemustwiitistä.

Kristityt olivat kuitenkin heti valtavan haasteen edessä. Edessä oli uusi maantieteellinen, kulttuurinen tilanne – takana juutalaisen kansan rajat. Tuliko pitäytyä vain luotettavaan perinteeseen? Uskalletaanko uuteen?

Näitä samoja me kysymme jatkuvasti ja ajattelemme usein, että juuri me elämme isojen käänteiden aikaa. Muutos on kuitenkin jatkuvaa.
Tämä johtuu siitä, että muutos on elämän normaali olotila.

Muutos on kyllä uhka, mutta vielä se on enemmän suuri mahdollisuus. Sen tähden muutokseen suostuminen on elämään suostumista: kasvua, hengellistä ja yhteiskunnallista evoluutiota

Köyhät

Paavalin sanelema muistio on lyhyt ja siinä evankeliumin eteenpäin vieminen alkaa: ”Muistakaa köyhiä”. Suomalainen raamatunkäännös vuodelta 1992 lisää tekstiin tulkitsevan sanan ”teidän”. Tämän huomaa katsoessaan kreikankielistä alkutekstiä. Tämä lisäys on kuitenkin turha rajaus ja ylitulkintaa. Käännös rajaa köyhien muistamisen vain yhteen kohteeseen eli Jerusalemin ydinseurakuntaan.

Evankeliumin ensimmäinen kysymys oli köyhien tukeminen: siis huolenpito oman ja muiden paikkakuntien kristittyjen verkostoista.

Paavalin ohje on tee hyvää ja siksi kysy: kuka on heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa, suojaton, vailla lain suojaa, uhattuna hyväksikäytölle, parjaamiselle, taloudellisesti suojaton ja joutunut yhteisön reunalla.

Evankeliumi, kirkon työ työalasta ja tilanteesta riippumatta, alkaa aina kysymyksellä kuka on köyhä ja kärsii eniten?

Rakenteet

Kolmas huomio kohdentuu rakenteisiin. Siitä huolimatta, että varhaiset kristityt olivat radikaaleja yhteisön sisäisessä tasavertaisuudessa, ohjelmaksi ei muodostunut suurimman yhteiskunnallisen epäkohdan vastustaminen.

Orjuus merkitsi aivan ratkaisevaa asiaa Rooman valtiossa. Orjuus vei vapauden, perustui toisen loputtomaan hyväksikäyttöön ja alistamiseen. Mukaan mahtui ehkä joku onnellinenkin kertomus, mutta se ei muuta tilannetta: kyse oli yleensä riistosta. Paavali halusi muistaa köyhiä kristittyjä, myös orjia, mutta ei vaatinut heidän vapauttamistaan. Olivatko Paavali ja muut sokeita tälle asialle?

Siksi viesti asiasta on meille: Älä sokeudu rakenteisiin. Varhaiset kristityt eivät tarttuneet aikansa suurimpaan yhteiskunnalliseen haasteeseen, orjuuteen. Sen poistaminen kesti yli 1800 vuotta.

Me kohtaamme uuden ja nopeasti muuttuvan maailman. Pidetään siis silmät auki ja tehdään kunnolla töitä sen ymmärtämiseksi.

  • Älä pelkää muutosta vaan suostu elämän evoluutioon ja vaikuta siinä.
  • Muista kysyä sen keskellä, kuka on riistetty, köyhä ja avun tarpeessa.
  • Olipa hallinnon, yhteiskunnan rakenne mikä tahansa, niin älä sokeudu sille.

Vantaan päivien opetus on, että mutkassa ei jarruteta.

Kirjoitus perustuu Kirkon yhteiskuntapäivien 21-23.8.2017 puheeseen: Yhteiskunnallinen raamattuanalyysi Gal 2:10

 

Katso myös

Tilaa uutiskirje

Tilaa sähköpostiin tieto uusista artikkeleista

RSS-syötteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *