Kirja-arvostelu
Robert H. Nelson, Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy. A Different Protestant Ethic. Aarhus University Press 2017
Amerikkalainen kansantaloustieteen professori kirjoittamassa luterilaisuuden vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Ei teologi, ei pohjoismainen – kiinnostavaa!
Tutustuin professori Robert H. Nelsonin (1944-) ajatteluun ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Tutkin itse tuolloin luterilaisuuden kulttuurista vaikutusta suomalaisten auttamiseen liittyviin asenteisiin, ja Nelsonin kirjoitukset tulivat lähelle tutkimusteemojani.
Tietynlaisesta ulkopuolisuudestaan huolimatta Nelson ei ole noviisi aiheidensa parissa. Hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita niin sanotuista sekulaareista uskonnoista, siis maallisista ilmiöistä, joiden taustalla on (yleensä tiedostamattomia) uskonnollisia ideoita ja ajattelumalleja. Nelsonin mukaan esimerkiksi kapitalismi ja sitä haastamaan noussut ympäristöaate voidaan kumpikin nähdä uskonnollisina ilmiöinä. Niiden taustalla on perustelemattomia, uskontoon verrattavia ja jopa niistä sisältönsä nostavia ajatusrakenteita ja arvoja, jotka vain ikään kuin jäävät modernissa, maallistuneeksi mielletyssä yhteiskunnassa tiedostamatta. Eivät siis vain näiden ilmiöiden rakenteet vaan myös sisällöt ammentavat uskonnosta.
Nelsonin viimeisin kirja analysoi, miten luterilaisuus on vaikuttanut – ja vaikuttaa yhä – pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja sosiaalidemokraattiseen talousjärjestelmään. Erityinen kiinnostus Pohjoismaihin nousee Nelsonin Suomessa ja Ruotsissa olevista sukujuurista. Hänellä on erityisen paljon siteitä Suomeen, ja hän on toiminut vierailevana tutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Hän on myös keskeisiä hahmoja ProFini – Suomen kansallisten identiteettien protestanttiset juuret –verkostossa (http://blogs.helsinki.fi/profini2017/). Olen lukenut Nelsonin teoksen käsikirjoituksia eri vaiheissa ja lopulta kirjoitin kirjaan myös esipuheen. Teos on kiehtova ja silmiä avaava katsaus luterilaisuuden läpäisevästä vaikutuksesta Suomeen ja muihin Pohjoismaihin.
Nelsonin perusteesi on, että Max Weberin kuuluisa teos protestanttisesta etiikasta ja sen yhteydestä kapitalismin syntyyn kuvaa vain kalvinistista etiikkaa, ja luterilainen (protestanttinen) etiikka on monilta osin erilaista. Tästä kirjan alaotsikko ”Toinen protestanttinen etiikka”. Luterilaisesta etiikasta nousevat Nelsonin mukaan monet tekijät, jotka tekevät Pohjoismaista maailman mittakaavasta hyvin erityisiä yhteiskuntia.
Nelsonin perusteesi on, että Max Weberin kuuluisa teos protestanttisesta etiikasta ja sen yhteydestä kapitalismin syntyyn kuvaa vain kalvinistista etiikkaa, ja luterilainen (protestanttinen) etiikka on monilta osin erilaista.
Tasa-arvon korostunut keskeisyys, kuuliaisuus maalliselle vallalle, varautunut suhtautuminen oman edun tavoitteluun ja toki myös kova työetiikka (samoin kuin kalvinistisessa etiikassa, mutta eri painotuksin) luonnehtivat pohjoismaisia yhteiskuntia poikkeuksellisella tavalla. Kirjassa käsitellään niin sukupuolten tasa-arvoa kuin lukutaitoakin, mutta avaan tässä kirjoituksessa lähinnä omiin tutkimusteemoihini nivoutuvaa luterilaisuuden vaikutusta suomalaiseen hyvinvointimalliin.
Suomalainen hyvinvointivaltio on luterilaisuutta?
Suomalaisen hyvinvointimallin, vahvan julkisen turvan ja kansalaisten tasa-arvon taustalla on monia luterilaisia ajatuksia ja niiden Pohjoismaissa kehittyneitä muotoja. Esimerkiksi Pohjoismaissa tyypillisen hengellisen ja maallisen esivallan limittymisen taustalla on osaltaan Lutherin ajatus, jonka mukaan maallinen valta on peräisin Jumalalta ja on Jumalan järjestys ja lahja. Valtaa käyttävien tulee kohdella alamaisiaan kultaisen säännön mukaisesti, suojella, palvella ja olla hyödyksi kansalaisille. Maalliseen valtaan ei siis ole suhtauduttu yhtä epäilevästi kuin monissa muissa konteksteissa, mikä helpotti hyvinvointipalvelujen siirtymistä kirkolta julkiselle sektorille 1800- ja 1900 –lukujen vaihteessa. On muodostunut ideaalikäsitys valtiosta, jolla on laaja sosiaalinen vastuu kansalaisten hyvinvoinnista.
Uskollisuus kirkolle on siis Pohjoismaissa kietoutunut uskollisuuteen maallista valtaa kohtaan, ja sen voidaan nähdä muuntautuneen uskollisuudeksi hyvinvointivaltiolle. Suomalaisten poikkeuksellinen tuki tasa-arvoa lisäävälle hyvinvointivaltiolle voidaankin nähdä jopa uskonnollisena. Esimerkiksi valtaosa suomalaisista ilmoittaa olevansa valmiita maksamaan lisää veroja, jotta sosiaaliturva voidaan pitää vähintään nykyisellä tasolla. Tähän liittyy pohjoismaisessa hyvinvointimallissa myös yksittäisen kansalaisen rooli työntekijänä ja veronmaksajana. Lähimmäisenrakkaus toteutuu hyvinvointivaltion kautta (jos toki myös monin muin tavoin). Yksittäinen kansalainen antaa esivallan hoitaa sille kuuluvat tehtävät, ei asetu sitä vastaan, ja mahdollistaa yhteisen hyvän osallistumalla sen rahoittamiseen työnsä ja siitä kertyvien verotulojen avulla. Suomalainen yhteiskuntasopimus on perustunut näille näille rooleille.
Uskollisuus kirkolle on siis Pohjoismaissa kietoutunut uskollisuuteen maallista valtaa kohtaan, ja sen voidaan nähdä muuntautuneen uskollisuudeksi hyvinvointivaltiolle
Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa taloudelliset voitot ja yritteliäisyys ovat alisteisessa asemassa suhteessa yhteiseen hyvään. Ne ovat ennen muuta välineitä hyvinvointiin, viime vuosikymmeninä erityisesti hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Suhtautuminen on hyvin erilainen verrattuna vaikkapa Yhdysvalloissa kehittyneeseen kalvinismin vaikutukseen, jossa yksilön taloudellinen menestys kietoutuu uskontoon ja muuntuu jopa itseisarvoksi. Siinä kontekstissa yksilön taloudellinen menestys hyödyttää yhteisöä erityisesti tämän hyväntekeväisyyden kautta.
Luterilaisuus ja sote-uudistus
Nelsonin kirja on kokonaisesitys teemoista, joita Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on käsitelty kyllä jossain määrin, muttei tämänkaltaisena yhtenä esityksenä (tuoreimpina esimerkiksi Kimmo Ketolan artikkelit kirkon uusimmassa nelivuotiskertomuksessa ja oma artikkelini Teologisessa aikakauskirjassa 2/2017). Teos avaa kriittisen tärkeitä näkökulmia suomalaisen yhteiskunnan peruspilareihin, ja ennen muuta niiden taustalla vaikuttaviin – luterilaisuuteen limittyviin – arvoihin. Sellaisenaan kirja kuuluu ehdottomasti niiden lukulistalle, jotka haluavat ymmärtää suomalaisia arvoja, kulttuuria, historiaa ja tätä aikaa. Erityisesti siksi, että sosiaalitieteiden kenttää 1900-luvun dominoineet sekularisoitumisoletukset ovat tehneet monet tieteenalat ja ehkäpä monilta osin koko yhteiskunnan ’sokeiksi’ uskonnon vaikutukselle.
Oman tutkimustyöni pohjalta olen usein korostanut sitä, miten elintärkeää kulttuurisen syvätason ymmärtäminen on myös tämän ajan yhteiskunnallisessa toiminnassa. Muualta tuodut innovaatiot, toimintamallit ja uudistukset eivät saa kannatusta, jos ne vaikuttavat poikkeavan siitä, mitä pidämme normatiivisesti oikeana ja hyvänä. Vaikutusvoimaa kasvattaa radikaalisti se, että nämä normatiiviset käsitykset ovat osin tiedostamattomia ja liittyvät myös tunteisiin, kuten arvot aina.
Muualta tuodut innovaatiot, toimintamallit ja uudistukset eivät saa kannatusta, jos ne vaikuttavat poikkeavan siitä, mitä pidämme normatiivisesti oikeana ja hyvänä.
Esimerkiksi sote-uudistuksen idea tuoda yritystoiminta hyvinvoinnin tuottamisen keskiöön tai poliittisessa puheessa toisinaan kuultava kaipuu yksilöiden vahvempaan, vapaaehtoiseen vastuunkantoon toisista ihmisistä voidaan jopa nähdä suomalaisen hyvinvointimallin ideologiaa (eli sekularisoitunutta luterilaisuutta) haastavina. Yritystoiminta tai voiton tavoittelu on täällä edelleen hieman vierasta ja julkisen sektorin palvelujen tasa-arvoisuus keskeisen tärkeää. Samoin suomalaisessa kontekstissa korostuu myös yhä edelleen jo Lutherilta juontava ajatus hyvien tekojen, esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan ja lahjoittamisen vahvasta vapaaehtoisuudesta ja epäitsekkyydestä. Hyväntekemisen normatiivisuus istuu tähän näkökulmaan huonosti.
On nähtävissä, mitä seuraa siitä, jos tällaisia syvätason kulttuurisia näkökulmia ei ymmärretä vaan yhteiskunnalliset uudistukset – kuten vaikkapa sote-uudistus – rakennetaan arvoille ja / tai argumenteille, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, jota valtaosa suomalaisista pitää hyvänä ja oikeana. Vaikka tavoitteet voivat olla vähintäänkin osin jaettuja, käytetyt argumentit voivat herättää vastustusta, epäluuloa ja pelkoa. Syvistä uskonnollisista juurista ammentavat ideologiat ja arvot muuttuvat äärimmäisen hitaasti, ja niiden haastaminen on vaikeaa. Nelsonin kirjaa voikin suositella myös päätöksentekijöille.
Henrietta Grönlund on kaupunkiteologian yliopistonlehtori ja kirkkososiologian dosentti Helsingin yliopistossa