12.4.2017 / teologia

Piispan vahva puheenvuoro kuumassa debatissa

Jaa:
  •  
  •  

Kirja-arvio

Björn Vikström, Monta rakkautta. Seksuaalisuuden, parisuhteen ja avioliiton teologia. 2016 Kirjapaja

Kirkossa vallitsee juuri tällä hetkellä tiukka ja syvä juopa homoseksuaalisuuden ymmärtämisessä ja tulkinnassa. Selkeimmin tämä tulee esiin siinä, miten suhtaudutaan samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen ja siunaamiseen. Virallisesti kirkossa on aiemmin päätetty järjestää rekisteröidyn parissuhteen solmineiden kanssa ja puolesta rukous, joka toimitetaan kirkossa ja johon vapaamuotoisesti liitetään tilaisuuteen sopivia elementtejä.

Osa kirkossa ei voi hyväksyä tätä yhteistä kirkolliskokouksen päätöstä, koska he pitävät homoseksuaalisuutta sinällään jollain lailla pahana tai vääränä. Osalle kirkossa rukous parien puolesta ja kanssa on liian vähän, ihmisiä aliarvoivaa ja kyykyttävää.

Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2015 keräämän tilastotiedon mukaan suomalaisten enemmistö, käytännössä siis seurakuntalaiset, piti oikeana ratkaisuna vihkiä samaa sukupuolta olevat parit (48% täysin tai osin samaa mieltä; 28% osin tai täysin eri mieltä). Kielteisimmin asiaan suhtautuivat seurakuntien luottamushenkilöt, joista suuri enemmistö vastusti homojen kirkkohäitä (65% osittain tai täysin kielteisiä; 25% täysin tai osittain kannatti). Yksimielisyyttä ei siis kirkossa tulla saavuttamaan lähivuosina.

Eri ryhmien käsitykset eivät ole kuitenkaan kiveen hakattuja, koska vuosittain homoparien kirkkovihkimiseen myönteisesti suhtautuvien kannatus kasvaa noin 3%. Tämän muutoksen signaalina voi pitää myös piispa Björn Vikströmin kirjaa.

Tässä kiihkeässä keskustelutilanteessa piispa Björn Vikström on kirjoittanut perusteellisesti asioita esittelevän ja erilaisia ratkaisuvaihtoja hyvin punnitsevan teoksen. Vaikka moni odottaa piispalta erityisesti vastausta kysymykseen avioliittojen osalta, niin Vikström jaksaa rauhallisesti ensin selvittää kysymyksiä rakkaudesta, sukupuolesta ja avioliitosta. Vikström ei ole rakentanut teosta yksisilmäisesti ja yhteen maaliin tähtääväksi vaan muistaa esitellä kiitettävästi erilaiset vaihtoehdot ja punnita niitä rauhassa. Johtopäätöksien kohdalla Vikström kyllä ilmaisee oman näkemyksensä, mutta sielläkin esittelee sen maltilliseen tapaan. Juuri tässä piilee tällä hetkellä teoksen ensimmäinen merkittävä saavutus: läpiajateltuna ja huolella perusteltuna homoseksuaalisuuden asema kirkon sanoman kokonaisuudessa.

Yksi kirjan lopputuloksista on, että kirkon avioliittoteologian ydin – sitoutuminen parisuhteeseen, joka perustuu keskinäiseen rakkauteen ja huolenpitoon – voi toteutua niin hetero- kuin homoparien kohdalla. Avioliittokäytännön muutos ei siten muuta avioliittoteologian ydintä.

Homoseksuaalisuuden ymmärtämisen muutos on viimeisen reilun vuosisadan aikana ollut erittäin merkittävä ja tässä keskustelussa tarvitaan tällaista rakentavaa ja asiallista paneutumista monimutkaisten muutosten ytimeen. Yksi kirjan lopputuloksista on, että kirkon avioliittoteologian ydin – sitoutuminen parisuhteeseen, joka perustuu keskinäiseen rakkauteen ja huolenpitoon – voi toteutua niin hetero- kuin homoparien kohdalla. Avioliittokäytännön muutos ei siten muuta avioliittoteologian ydintä.

Vikströmin agenda

Kukaan ei kirjoita kirjaa vain kirjoittamisen ilosta vaan voidakseen ajaa jotakin asiaa. Björn Vikströmilläkin on selkeä agenda, ehkä useampikin. Ensi sijassa kirjan pyrkimyksenä näyttäytyy hyvän, kunnioittavan ja huolella asiansa perustelevan keskustelun edistäminen. Se joka haluaa tiukkoja linjauksia ja pikaista etenemisreittiä saattaa jopa pettyä Vikströmin esitykseen, sillä asiat tulee kirjoittajan mukaan perustella hyvin ja sen jälkeen kirkossa hyväksyä asianmukaisessa järjestyksessä eli kirkolliskokouksessa.

Piispa Tapio Luoman totesi syksyn 2016 synodaalikokouksessa, että pitää todennäköisenä sitä, että jonakin vuonna homoparien avioliitot vihitään kirkossa. Tilastojen mukaan ja mielipiteiden muuttuessa tasaisella vauhdilla siihen mennee ehkä pari vuosikymmentä.

Kirjan sivuilla voi miettiä, kuinka selkeästi siinä tulee esiin Vikströmin pyrkimys ajaa homoparien kirkollisen vihkimisen toteuttamista. Tämä agenda ei kuitenkaan ole kirjan huolellisessa pohdinnassa pinnalla vaan pikemminkin rivien välillä. Vikström ei häivytä pois käsitystään, jonka mukaan homoparit voitaisiin vihkiä kirkossa, mutta hän ei myöskään tuputa kantaansa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *