13.10.2017 / Yleinen

Thaimaalaisten marjanpoimijoiden ihmisoikeudet

Jaa:

20 puheenvuoroa ihmisoikeuksista on sarja, jossa kirkon ja yhteiskunnan eri alojen asiantuntijat tuovat esiin ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Kirjoitukset julkaistaan kahden viikon välein Kytkin-lehdessä.

“Huijasivatko suomalaiset aktivistit thaimaalaisia marjanpoimijoita?”

Tällaisella otsikolla kerrottiin eräässä isossa suomalaisessa mediassa thaimaalaisten marjanpoimijoiden korvausvaateiden hylkäämisestä oikeudessa. Monilla verkkokeskustelufoorumeilla samaa tarinaa kerrotaan ilman kysymysmerkkiä. Niissä rakennetaan suoraan narratiivia, jonka mukaan suomalaiset poliittiset aktivistit masinoivat ja kehottivat thaimaalaisia marjanpoimijoita kiistaan näiden saatavista marjoja ostavaa suomalaista yritystä vastaan. Uutisoinnin ja mediakeskustelujen yhteinen piirre on se, ettei thaimaalaisilla marjanpoimijoilla oleteta olevan omaa tahtoa tai omaa toimijuutta. Heitä käsitellään puhtaasti uhreina ja muiden toimijoiden ohjauksen kohteina.

Thaimaalaisten marjanpoimijoiden kiista alkoi syksyllä 2013. Lähdin mukaan paikalle kun tuttu thaimaalainen ay-toimija soitti ja sanoi, että Saarijärvellä on ongelmia. Siitä lähti käyntiin kampanja marjanpoimijoiden saatavien puolesta, joka on käynnissä vielä tänään. Marjanpoimijoiden ollessa Suomessa vierailimme niin eduskunnassa kuin Työ- ja elinkeinoministeriössä, tavoitteena tuoda esille epäkohtia, jotka liittyvät metsämarjanpoiminnan järjestämiseen Suomessa. Kiista oli todella silmiä avaava kokemus minulle siitä, minkälaiset asenteet Suomessa edelleen ohjaavat käytäntöjä niin työmarkkinoilla kuin mediassakin.

Niiden viikkojen aikana, kun viidenkymmenen thaimaalaisen marjanpoimijan joukko oli Suomessa, ylivoimainen enemmistö lehtijuttujen kirjoittajista haastatteli suomalaisia tukijoita tai Suomessa pitkään asunutta thaimaalaista ay-toimijaa. Poimijat itse eivät yleensä päässeet ääneen, vaan esiintyivät kiistaa käsittelevien lehtijuttujen kuvissa. Kielimuuri olisi helposti ollut rikottavissa tulkin avulla, asuuhan Suomessa merkittävän kokoinen thaimaalaisyhteisö.

Marjoja ostava yritys ohitti poimijat kokonaan kohdistaen syytökset poimijoiden avuksi tulleisiin suomalaisiin. Väitettiin, että heille oli luvattu rahaa. Väitettiin, että koko kiista oli suomalaisten toimesta masinoitu. Väitettiin, että poimijoita oli huijattu ajamaan omia oikeuksiaan. Nämä syytökset ja tämä narratiivi dominoivat vahvasti kiistasta tehtyä uutisointia, vaikka kaikkien näiden viikkojen aikana paikalla oli myös 50 poimijaa, joilta olisi voinut suoraan kysyä: miksi? Nämä 50 henkilöä olisivat voineet itse kertoa taustoistaan, poiminnan työolosuhteista sekä siitä, miksi kiista oli syntynyt.

Metsämarjapoimintaa ei Suomessa kohdella “työnä”

Metsämarjapoimintaa ei Suomessa kohdella “työnä”. Siksi tänne lennätetään tuhansia poimijoita joka vuosi toiselta puolelta maapalloa. He poimivat marjoja jokamiehenoikeuden nojalla ja oleskelevat Suomessa tilapäisillä viisumeilla. Koska poimintaa ei tulkita “työksi”, siihen ei myöskään sovelleta suomalaista työmarkkinalainsäädäntöä. Eli ei mitään niistä säännöistä, jotka koskevat työaikoja, -oloja tai palkkausta. Marjoja poimitaan siksi seitsemän päivää viikossa, jopa 12-15 tuntia vuorokaudessa, yleensä noin kolmen kuukauden ajan. Poimijoilla on mukanaan matkalaukuittain särkylääkkeitä työn fyysisen vaativuuden aiheuttamiin ongelmiin. Rahaa poimijat saavat sen mukaan, miten jaksavat poimia, ja miten marjoja löytyy. Riski on kokonaan heidän kannettavanaan. Poimijat ovat itse vastuussa, eli maksavat kaikista matkaan liittyvistä vakuutuksista ja viisumimaksuista, lentolipuista sekä majoituksesta, ruuasta ja autoista että polttoaineista Suomessa ollessaan.

Minulta on monesti kysynyt, miksi käytän aikaa thaimaalaisten marjanpoimijoiden asian ajamiseksi. Olen aina vastannut, että minusta yhteiskunnan perusarvot mitataan sen mukaan, miten se toimii kaikkein heikoimmassa ja marginaalisimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Toisin sanoen: onko kaikilla ihmisillä Suomessa samanlaiset oikeudet työnsuorittajina ja -tekijöinä?

Onko kaikilla ihmisillä Suomessa samanlaiset oikeudet työntekijöinä?

On täysin käsittämätöntä, että Suomessa on yhtä alaa koskeva erikoiskäytäntö, joka mahdollistaa ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytön tavalla, joka on täysin ristiriidassa koko voimassaolevan ja vuosikymmenten aikana kehitetyn työmarkkinalainsäädäntömme kanssa. Jos yhden ryhmän kohdalla ollaan valmiita heittämään kaikki ihmisarvoisen työn periaatteet romukoppaan, tiettyjen yritysten taloudellisten intressien takaamiseksi, miten voimme estää saman toistumisen toisen ryhmän kohdalla? Kaikista pysäyttävintä oli, että yritykset puolustautuivat sanomalla, että thaimaalaiset tienaavat kuitenkin Suomessa paremmin kuin mitä tekisivät omassa kotimaassaan.

Yksi poimijoista nimeltä Praisanti Jum-Angwa kirjoitti kiistan aikana useita tarinoita ja runoja, joita käännettiin suomeksi tulkin avulla. Yhdessä niistä hän kuvaili tunteitaan kiistan aikana näin: “Yhtiön uhkaukset loukkasivat meitä syvästi. Meilläkin on ihmisarvo”. Tätä ihmisarvoa ei suomalainen yhteiskunta vieläkään ole tunnustanut turvaamalla thaimaalaisten marjanpoimijoiden asemaa ja oikeutta tehdä työsuhdeperustaista työtä.

Li Andersson Turussa 10. tammikuuta 2017.

Li Andersson on Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja