1.2.2018 / Yleinen

Työntekijän ihmisoikeudet ovat vakaan yhteiskunnan perusta

20 puheenvuoroa ihmisoikeuksista on sarja, jossa kirkon ja yhteiskunnan eri alojen asiantuntijat tuovat esiin ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Kirjoitukset julkaistaan kahden viikon välein Kytkin-lehdessä.

Suomessa tapahtuu nyt paljon sellaista, joka saa minut huolestumaan. Moni ihminen on tyytymätön; hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita puretaan ja palkansaajia ja työttömiä syyllistetään. Samaan aikaan pörssiyhtiöiden johtajat nostavat käsittämättömän suuria palkkioita niin sanotusta hyvin tehdystä työstä, jonka osana palkansaajia irtisanotaan ja yrityksen toimintaa siirretään muihin maihin.

Epäreiluuden tunne yhdistettynä näköalattomuuteen sekä huoleen omasta toimeentulosta voi pahimmillaan horjuttaa yhteiskuntarauhaa ja johtaa puolueiden ja ammattiyhdistyliikkeen radikalisoitumiseen. Poliitikkojen ja äänestäjien on syytä miettiä tarkkaan, haluavatko he purkaa hyvinvointiyhteiskuntaa, heikentää jo ennestään heikossa asemassa olevien perusturvaa tai kyseenalaistaa palkansaajien ihmisoikeudet.

Epäreiluuden tunne yhdistettynä näköalattomuuteen sekä huoleen omasta toimeentulosta voi pahimmillaan horjuttaa yhteiskuntarauhaa ja johtaa puolueiden ja ammattiyhdistyliikkeen radikalisoitumiseen.

Maat, joissa työntekijät uskaltavat ja voivat osoittaa mieltään ja joissa sovitaan kollektiivisesti muun muassa palkoista, ovat myös toimivan demokratian maita, joissa yhteiskunnallinen  eriarvoisuus  on vähäistä. Toivon, että  myös Suomessa ymmärretään hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen toimivan yhteistyön sekä työntekijöiden oikeuksien keskeinen merkitys yhteiskuntarauhan turvaajina .

Sipilän hallituksen aikana yhteiskunnallinen ilmapiiri on koventunut

Pieni- ja keskituloisten palkansaajien taloudellinen asema ei ole 1990-luvun syvän laman jälkeen parantunut samaa tahtia kuin ylimpään tuloluokkaan kuuluvien ihmisten. Palkkatyötä tekevien köyhyys on Suomessa valitettavan yleistä. Työtä tekeviä köyhiä on arviolta jopa puoli miljoonaa.

Sipilän hallituksen aikana yhteiskunnallinen ilmapiiri on koventunut. Ihmisoikeustyötä tekeviä vähätellään ja solvataan. Osansa vihasta saavat ammattiyhdistystoiminnassa mukana olevat tai jopa kokopäivätyötä tekevät palkansaajat. Meitä syytetään yhteiskuntarauhan rikkojiksi ja oman edun tavoittelijoiksi. Väitetään, että emme ymmärrä elinkeinoelämän realiteetteja, emmekä omistajille voittoja takaavan palkkapolitiikan lainalaisuuksia. Näin riskeeraamme elannon mahdollisuudet työttömiltä ja osa-aikatyötä tekeviltä. Tätä puhetta kuulee yhä enemmän poliitikkojen ja elinkeinoelämän edustajien suusta.

Hallitus suhtautuu nihkeästi ammattiyhdistysliikkeeseen ja haastaa työmarkkinajärjestelmää.  Kolmikantaista lainvalmistelua on kavennettu ja kokonaan ohitettu. Kautensa aluksi pääministeri Sipilä jopa yritti muuttaa pelkällä poliittisella päätöksenteolla palkansaajien työehtoja.

Työttömiä syytetään laiskoiksi ja passiivisiksi. Vuoden alussa tuli voimaan laki työttömyysturvan niin sanotusta aktiivimallista, joka heikentää työttömien jo entuudestaan matalaa työmarkkinatukea. Näin siitä huolimatta, että Suomi sai vuonna 2015 moitteita tämän perusturvan kannalta oleellisen tuen mataluudesta Euroopan Neuvostolta.

Voimakas sopimusyhteiskunnan haastaminen ja työttömien syyllistäminen hämmentää. Onko todellakin niin, että työntekijöiden oikeuksilla ja sosiaalisilla oikeuksilla ei ole päättäjille enää niin väliä? Missä vaiheessa unohtui, että kaikkien Suomessa asuvien hyvinvoinnin ja turvan perustana on vahvan demokratian lisäksi oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu sekä kaikkien ihmisten – myös työntekijöiden – perusoikeuksien kunnioittaminen?

Ovatko työntekijöiden ihmisoikeudet unohtuneet?

Kansainvälinen työjärjestö ILO edistää työntekijöiden oikeuksia. Sopimuksessa luvataan kunnioittaa työntekijöiden perusoikeuksia, kuten oikeutta järjestäytyä ja neuvotella työsopimuksista. Sopimuksessa kielletään pakkotyö, lapsityö ja syrjintä.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23. artiklassa todetaan puolestaan, että jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työoloihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.  Lisäksi julistus turvaa työtä tekevien oikeuden kohtuulliseen ja riittävään, ihmisarvoisen toimeentulon mukaiseen palkkaan.

Julistuksen allekirjoittaneilla valtiolla on vastuu siitä, että ihmisarvoisia, kohtuullisen palkan takaavia työpaikkoja on tarjolla.  Valtion pitää myös valvoa, että työ on turvallista eikä vie palkansaajan kaikkia voimia.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23. artiklassa todetaan puolestaan, että jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työoloihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.

YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien yleissopimuksen 6. artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat ihmisten oikeuden työhön. Valtiot sitoutuivat tämän toteutumiseen antamalla teknistä ja ammatillista ohjausta sekä tarjoamalla muun muassa koulutusta. Oikeus työhön liittyy yksilön poliittiseen ja taloudelliseen perusvapauteen.

 

Kuva: Patrik Lindström

Pia Björkbacka on SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija