Polarisaation keskellä oikeudenmukaisuuden puolesta

Luterilaisen maailmanliiton ja sen yhteistyökumppaneiden järjestämässä konferenssissa pohdittiin populismia, yhteiskunnan ja maailman tilaa sekä kirkon roolia kaiken keskellä. Churches as Agents for Justice and against Populism kokosi toukokuiseen Berliiniin yli kuusikymmentä osallistujaa ympäri maailman.

Palkansaajan kiirastuli

JUha Siltalan mukaan hyvinvointivaltion – ja keskiluokan vakauden – taustalla on ollut historiallisesti kaksi keskeistä tekijää: vahva ammattiyhdistysliike ja valtion tulonsiirrot hyvinvointipalveluiden kohdalla. Näiden seikkojen varaan on rakentunut aiempina vuosikymmeninä niin yhteiskunnallinen vakaus kuin myös henkilökohtainen luottamus työn ja asumisen tarjoamista peruspilareista.
Samojen seikkojen kohdalla tällä hetkellä on ilmassa myös suuria kysymysmerkkejä.

Kenen ääni kuuluu päätöksenteossa?

Julkinen päätöksenteko tuntuu olevan entistä hankalampaa. Ilmiöiden mutkikkuus ja yhteenkietoutuneisuus tekevät päätösten seurausten arvioinnin hyvin vaikeaksi. Mitä esimerkiksi sote- ja maakuntauudistus oikeasti vaikuttaa palvelujen kustannuksiin, saatavuuteen ja laatuun? Kukaan ei tiedä. Vielä mahdottomampaa on arvioida yksittäisen apua tarvitsevan ihmisen näkökulmasta, saako hän parempaa hoivaa kuin nykyjärjestelmässä saisi.

Eurooppalaiset takapihat

Tutkimus kansainvälistä suojelua koskevista päätöksistä osoittaa, että viranomaispäätöksiä ohjaavissa tulkinnoissa on tapahtunut kiristymistä vuoden 2015 jälkeen. Tutkimustulos vahvistaa sen näkemyksen, joka kirkoille on käytännön tilanteiden pohjalta muodostunut. Erityisen suuri muutos näyttää olevan uskonnon perusteella arvioitavassa kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Muutos vastaa poliittisen ohjauksen edustamaa linjaa.

Ihmisarvon tunnustaminen

Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa monet asiat ovat hyvin, mutta syrjäytyminen monissa muodoissaan on jatkuva uhka sille, että ihminen voisi kokea olevansa arvokas. Kokonaan ei sovi unohtaa sitäkään, että ihmisarvonsa voivat kokea uhatuksi myös sellaiset kansalaiset, joilla asiat ovat ulkoisesti kunnossa.

Arkkipiispa, patriarkaalisen vallan varjo ja arjen näkeminen

”Arkkipiispan viran näkökulmasta jonkinlainen varjo – jos sitä nyt voi varjoksi sanoa – on valtiollisen hierarkian paino. Samaan aikaan on tapahtunut patriarkaalisen ja papiston vallan hidas murentuminen 1900-luvulla. Sen aikana on opittu katsomaan elämää omien silmien tasolla.” Näin kuvaa arkkipiispa Kari Mäkinen kirkon suurta muutostrendiä.

Kirkko, naiset ja hyvinvointivaltion historia

Myöhempi hyvinvointivaltiotutkimus on kutsunut pohjoismaista hyvinvointivaltiota naisten liittolaiseksi,. Sodanjälkeiset kirkonmiehet suhtautuivat orastavaan hyvinvointivaltiopolitiikkaan kuitenkin ristiriitaisin tuntein ja vetosivat kriittisissä näkemyksissään usein juuri kotien ja perheiden tarpeisiin.